Maalaus maalauksens sisällä

Meidän piti valita jokin surrealistinen kuva, joka piti sulauttaa jotenkin omaan maalaukseemme. Lisäksi meidän piti käyttää jotain sommitelma menetelmää. Olin iloinen, koska me piirrettiin/maalattiin pitkästä aikaa. Minä halusin piirtää ihmisen, koska olin opetellut piirtämään realistisia ihmisiä. Minulla oli sellainen tumma olo en oikei osaa kuvailla, mutta halusin maalata jotain mystistä tummilla väreillä. En tiedä miksi. Ajattelin toisaalta, että minulla menee taas tosi kauan, mutta en halunnut tehdä mitään ylikulutettua huonetta jossa on seinällä se kuuluisa maalaus tauluna, joka piti sulauttaa maalaukseen.
     En silti keksinyt mitä piirtää ja minulla meni koko tunti siihen. Sitten seuraavana iltana mieti, että mitä minä piirrän minulla tuli ajatus että piirtäisin jonkun velhon tai noidan taikomaan luuranko henkilöäni, mutta en oikein osannut toteuttaa sitä niinkuin halusin. Niinpä mietin uusia aiheita ja lopulta sain sellaisen saluna/kapakka tunnelman. Se tuli varmaan siitä kun se pääkallo tupakoi. Niin minulla tuli mieleen se taulu missä koirat pelasi korttia siinä hämärässä tupakansavuisessa saluunassa. Ja päätin alkaa tavoittelemaan sellasta vähän mystistä, mutta rentoa ja kotoista tunnelmaa.
     Sitten minulla kehittyi koko kuva ja sain siinä kuvaa piirtäessä enemmän ideoita ja suunta muuttui välillä. Työhön todellakin meni kauan aikaa, mutta it was totally worth it. Siitä tuli tosi hieno!!!
     Tässä työssä oli minulle haastetta ja opin ja kehityin paljon. Opin maaleista paljon ja maalaus tekniikasta. En ole maalannut piiiitkään aikaan ja se kyllä näkyi. Ensimmäisen maalaus kerran jälkeen olin ihan toivoton, koska maalin kuivuttua se ei todellakaan näyttänyt enää hyvältä. No Hanski kuitenkin isosiskollisesti opasti minua maalauksessa ja sain korjattua kaikki tuhot jotka olin tehnyt. Ilmiselväsit käytin liian vähän vettä.

     

KUVA EI TODELLAKAAN OLE NIIN HYVÄ KUIN SE OIKEASTI ON

Kollaasi

Me saatiin valita tehdäkkö joko omakuvakollaasi tai kantaaottava aiheella eläinten oikeudet. Päätin heti, että en tee itsestäni, koska en tykkää ottaa kuvia itsestäni. Enkä muutenkaan ole aktiivinen kuvaaja. Sain erikoista kyllä heti inspiraation ja lähdin toteuttamaan sitä.

       Taustalla oli se, että minun sisko oli tehnyt eläin ten oikeuksista esitelmän ja siinä samalla olin lähnyt läjäpäin kamalia kuvia. Työ meni aika joutuisasti, koska niinkuin muutkin nuoret olen tehnyt kollaaseja ennenkin. Ainoa haastava vaihe tässä työssä oli sen tallentaminen ja jakaminen, koska en ole tottunut ipadin käyttöön, mutta sain sen silti toimimaan.

     
     

Veistospari

Meidän piti tehdä veistospari joidenkin vastakohtaisten sanojen tyylisinä. Minulle tuli liikkuva ja pysähtynyt ja minun pari halusi liikkuvan joten otin paikallaan pysyvän. Työstä piti tehdä puoli abstrakti, mikä oli vähän omituista minusta.Tämäkin työ ihmeekseni valmistui aivoissani nopeasti ja sain aloittaa heti.
    En ollut tehnyt mitään savesta sitten tarha-aikojen jälkeen. Joten taas hieman uutta. Tein henkilöstäni istuvan hieman kumaran hahmon. Olin ihan tyytyväinen työhon vaikkakin minusta se oli vähän yksinkertainen ja olisin halunnut tehdä siihen jotain kuvioita tai maalata sitä osittain, mutta koska minun pari ei jaksanut tehä mitään niin en minäkään voinut alkaa säätämään omiani. Lisäksi minua jäi vähän häiritsemään se, että teos on ehkä liian esittävä.

      Ei taaskaan minun lemppari töitä, mutta ainakin opin paljon saven käytöstä. Esimerkiksi ennen yätä tuntia en tiennyt, että savi veistokset pitää kaivertaa ontoiksi. En kyllä oikeasti usko että tulen tekemään savella enää mitään, mutta se oli ihan rentouttavaa eikä niin ällöä kuin olin ajatellut. En tykkää sotkea käsiä.

     

Kuva analyysi

Kuva on venäläisen valokuvaaja Katerine Plotnikovan ottama. Hän ottaa paljon kuvia missä mallit poseeraavat jonkin eläimen kanssa. Toinen asia mikä hänen kuvissaan on omaperäistä on että hän käyttää paljon punapäisiä ja pohjoismaisia malleja. Minä pidän hänen kuvistaan koska niissä on aina jotenkin mystinen tunnelma.
         Kuvassa on tyttö ja kettu, joka minusta näyttää sairaalta tai jotenkin elämän koettelemalta ja surulliselta. Kuvassa on minun mielestäni sellainen rauhallinen kiva tunnelma. Saan sellaisen käsityksen, että kuvan tyttö lohduttaa poloista kettua. Kuva on hyvin mystinen ja salaperäinen, mutta toisaalta rauhallinen ja turvallinen. Pystyn hyvin kuvittelemaan että on jokin lämmin ja rauhallinen kesä ilta.
        Kuva on pysähtynyt. Siinä ei tapahdu minkäänlaista liikettä ja siinä on sellainen erikoinen rauhan tuntu, kuin mitään muuta ei olisikaan kuin tyttö ja kettu.
Kuvassa on metsä taustalla, joten siinä on paljon vihreää ja ruskeaa. Mutta kuvan keskeisin osa, joka on tyttö ja kettu ovat väriltään oranssia ja valkoista. Minusta se luo kivaa kontrastia. Hieno värien käyttöön liittyvä juttu on minusta juuri se että tyttö ja kettu ovat saman väriset.
        Minusta kuvan sanoma on ihmisen ja luonnon yhtenäisyys tai yhteiselo. Niinkuin muissakin Katerine Plotnikovan ottamissa kuvissa. Olen saanut sellaisen käsityksen että hän yrittää kuvata sellaista ihanaa maailmaa missä ihmiset ovat ns.palanneet luontoon ja elävät siellä harmoniassa eläinten kanssa pitäen niistä huolta.

Rytmi veistos

Meidän siis piti tehdä veistos puutikuista ja siinä piti olla sidottua ja vapaata rytmiä. Rytmiä pystyi tekemään muodoilla ja väreillä. Tehtävä oli aika vaikea minusta, koska en ole ennen tehnyt minkäänlaisia veistoksia. Lisäksi aihe oli aika laaja, koska se sai olla mikävaan kunhan siihen sisältyi rytmi. Aluksi ajattelin tietenkin tehdä jotain esittävää ja upeaa, koska en ole hirveän kiinnostunut enkä joskus edes pidä abstrakteista töistä. Alkuperäinen ajatukseni oli sitten tehdä pöllö istunassa oksalla, mutta tulin järkiini jä päätin pysyä omissa taitorajoissani, koska niinkuin on jo huomattu olen suuruuden hullu ja minun taiteeliset projektini kestävät aina vuoden.
     Aloin sitten vain tökkimään tikkuja yhteen ja siitä tuli sellainen pallo. Sitten päätin lisäillä sille pari kaveria, ettei se olisi niin helppo ja nopea työ. Ajattelin oikeastaan, että maalaisin sen eri väreillä, että saisin enemmän rytmiä näkyviin, mutta se oli vähän vaikeaa kun olin tökkinyt sellaisen tiheän pallon kasaan. Toinen juttu mikä olisi minusta ollut siistiä olisi ollut, että olisin tehnyt sillä liimapyssyllä pieniä läpinäkyviä pisaroita ympäri työtä, jotta ne olisi näyttänyt vesipisaroilta. Se oli kuitenkin vaikeampaa mitä ajattelin, koska liima ei halunnut pysyä pisarana, joten luovutin. No olin kuitenkin tyytyväinen työhöni. En ollut ennen tehnyt vastaavanlaista työtä, joten olin aika yllättynty, koska ajattelin että se olisi ollut vaikeampaa.

      En tiedä oliko tästä työstä mitään hyötyä, paitsi ehkä rytmi teoriasta, mitä voi sitten soveltaa piirtämiseen. Muuten en kyllä usko että teen vastaavanlaista enää koskaan. Mutta ei sitä tiedä, jos innostunkin kovasti tällaisesta.

Zentangle

Zentangle oli meidän ensimmäinen työ ja se piti olla sellainen helppo ja rento piirtely juttu, mutta minun käsissä siitä muuttu hyvin monimutkainen juttu. Olin nimittäin tänä syksynä aloittanut ensimmäistä kertaa elämässäni "piirtelyn". Elikkä sen kun sulla on liian tylsää ja alat tuhertamaan epämääräisiä kuvia ja muotoja vihkon reunaan. Olin myös vakaasti päättänyt opetella piirtämään kunnolla. Niinpä olin hakenu netistä syksyn aikana paljon sellasia how-to piirrustuksia ja olin kans löytänyt tosi hienoja zentangleja (vaikka en sillon vielä tienny että ne oli zentangleja) ja piirrelly sellasia vihkoon.
        Niinpä sitten ku tämä tuli tehtäväksi olin ihan innoissani ja mulla pyöri tosi paljon ideoita päässä. Ajattelin aluksi, että tekisin jonkun eläimen kuten pöllön tai norsun tai juuri kyseisen peuran. Ajattelin tehdä sen kuitenkin päinvastaisesti, kuin nykyinen työni eli eläin olisi täynnä zentangle kuvioita ja tausta olisi tyhjä. Mutta niinkuin jo sanoinkin olin katsellut tosi paljon valmiita zentangleja aijemmin niin tuntui, että kaikki ideat oli jo toteutettu ja halusin tehdä jotakin uutta. Sitten mie näin sellasen kuvan missä juuri päähahmo oli jätetty tyhjäksi ja ajattelin että siinä ois just hyvä idis mullekkin. Mulla oli hahmossa vielä väkän hakemista, koska en tienny että osaisinko piirtää kaikkea. No lopulta mie sain hahmon piirrettyä ja sitten aloin hahmotella taustaa ja kun sekin oli suurinpiirtein valmis aloin vaan täyttämään koloja valmiilla ja oma keksimillä zentangle kuvioilla .

        Minun työ oli tosi pikkutarkkaa, koska olin tehny tosi pieniä alueita, joten se oli kans hidasta. Varsinkin kun pieniä tusseja ei ollut koko ajan tarjolla. Mie otin siis työn kotiin ja tein sitä aina kun kerkesin tai huvitti, mutta se oli kuitenkin hyvä sillä musta tuntuu että mie etenin paljon nopeampaa kotona kuin koulussa. Vaikka työ olikin hidasta ja joskus tuntu ettei millään jaksa/keksi mitä tehdä siihen niin se oli silti minusta tosi mukavaa. Ja työ onnistui aivan mainiosti muutamia huomaamattomia pikku virheitä lukuunottamatta.