Kuvassa on tyttö ja kettu, joka minusta näyttää sairaalta tai jotenkin elämän koettelemalta ja surulliselta. Kuvassa on minun mielestäni sellainen rauhallinen kiva tunnelma. Saan sellaisen käsityksen, että kuvan tyttö lohduttaa poloista kettua. Kuva on hyvin mystinen ja salaperäinen, mutta toisaalta rauhallinen ja turvallinen. Pystyn hyvin kuvittelemaan että on jokin lämmin ja rauhallinen kesä ilta.
Kuva on pysähtynyt. Siinä ei tapahdu minkäänlaista liikettä ja siinä on sellainen erikoinen rauhan tuntu, kuin mitään muuta ei olisikaan kuin tyttö ja kettu.
Kuvassa on metsä taustalla, joten siinä on paljon vihreää ja ruskeaa. Mutta kuvan keskeisin osa, joka on tyttö ja kettu ovat väriltään oranssia ja valkoista. Minusta se luo kivaa kontrastia. Hieno värien käyttöön liittyvä juttu on minusta juuri se että tyttö ja kettu ovat saman väriset.
Minusta kuvan sanoma on ihmisen ja luonnon yhtenäisyys tai yhteiselo. Niinkuin muissakin Katerine Plotnikovan ottamissa kuvissa. Olen saanut sellaisen käsityksen että hän yrittää kuvata sellaista ihanaa maailmaa missä ihmiset ovat ns.palanneet luontoon ja elävät siellä harmoniassa eläinten kanssa pitäen niistä huolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti